Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TIEVETERAANIEN MATKA KAJAANISTA SUOMUSJÄRVEN, KOSTAMUKSEN, RUKAJÄRVEN, VIENAN KEMIN, HIIPINÄN, APATIITIN, MONTSEGORSKIN, MUURMANSKIN, TULOMAN JA RAJA-JOOSEPIN KAUTTA KAJAANIIN 27.-31.8.2014

Tieveteraanien vuoden 2014 matka suuntautui Venäjän puolelle Karjalan tasavaltaan ja Muurmanskin alueelle. Matkan käytännön järjestäjänä oli Tilausmatkat Oy/Matka-Moilanen, jonka omistaja Eero Moilanen kuljetti bussiamme. Tieveteraanien puolesta matkan järjestelyistä oli vastuussa Väinö Pitkälä Oulun yhdistyksestä. Suuret kiitokset molemmille!

 

Osallistujien määrä oli lopulta vain 19 henkeä, mutta ei se matkantekoa haitannut. Tunnelma oli leppoisa ja aikatauluista pidettiin kiinni. Matka oli pitkä, noin 2500 km. Siihen kului neljä yötä ja ihan täydet 5 päivää. Teiden kunto vaihteli paljon, ja takaisin Suomen puolelle päästyä tuntui ihan siltä, etteivät Suomen tiet rahapulasta kärsikään. No, tuo tunne johtui kyllä Venäjän tiestön kunnosta, vaikka oli siellä pitkiä pätkiä ihan hyväkuntoisiakin teitä. Välillä automme tuntui ja kuulosti täryjyrältä, mutta se kesti! Venäjän tuntemus lisääntyi ja kotimaan arvo nousi.

 

Ensimmäinen päivä

Moilanen keräili matkalle lähtijät Kajaanista ja Kontiolahdesta, alkaen vähän ennen seitsemää. Vartiuksen raja-asemalle saavuimme klo 10.30, mutta Venäjän tullin ja passintarkastuksen hitauden vuoksi pääsimme jatkamaan vasta klo 13 jälkeen. Ai niin, ja olihan siinä yksi bussilastillinen suomalaisia ennen meitä.

 

Ensimmäinen matkakohteemme oli noin 32000:n asukkaan Kostamus, jonka suomalaiset presidentti Kekkosen lobbauksen tuloksena rakensivat vv. 1977-85. Kaupungissa on Kekkosta ja silloista Venäjän ulkoministeri Kosyginia esittävä patsas. Vuoriteollisuuskombinaatti sisältää rautapellettirikastamon. Talot ovat suomalais- ja venäläisvalmisteisia, ja eron ulkonäössä kyllä huomaa. Arvatkaapa kummatko näyttivät paremmilta. Suomesta ja Kostamuksesta on rautatieyhteys itään Suojärven-Jyskyjärven radalla olevalle Lietmajärven asemalle.

Seuraava kohteemme oli 50-luvulla rakennettu Lietmajärven kylä. Siellä oli vieri viereen rakennettuja taloja ja ulkorakennuksia, kulttuurikeskus (se oli joka paikassa), kauppoja ja muuta tarpeellista. Tiiksin kautta matka eteni Rukajärven kylään, ja olihan siinä vieressä se Rukajärvikin. Aika iso! Sotamuistomerkkejä näimme siellä tiheässä. Aikamoista rynkytystä oli tie siitä eteenpäin aina Pietari – Kuola tielle saakka. Keskinopeutemme lienee ollut noin 25 km/t. Saavutimme Kuolaan menevän tien klo 19 ja jatkoimme pienen tauon jälkeen Vienan Kemiin, jonne saavuimme klo 21:n jälkeen. Yövyimme puurakenteisessa hotellissa Vienanmeren rannalla. Viereisestä sataman tapaisesta pääsee retkille Solovetskin luostarisaarelle matkan kestäessä 2 – 4,5 t laivasta riippuen. Myöhäisen illallisen jälkeen uni maittoi.

Toinen päivä

Matka jatkui klo 10.15. Vuorossa oli kaupunkikierros Kemissä, jonka alueesta suuri osa on katettu ensin puruilla ja pintalaudoilla ja sitten peitetty maalla. Siten saha on päässyt eroon ”ongelmajätteestään”. Poikkesimme katsomassa vanhaa ortodoksikirkkoa, jossa tapasimme inkerinsuomalaisen, hyvin suomea puhuvan naisen. Hän työskenteli kirkon matkamuistomyymälässä sekä mm. meidän oppaanamme. Kirkossa oli menossa jumalanpalvelus, johon seurakunta otti intensiivisesti osaa vuorosanoin, lauluin ja ristinmerkein.

Kantalahteen oli taas pieni tauko klo 17.30 ja matka jatkui. Imandrajärvi oli vuorossa klo 18.30 ja sen jälkeen etenimme Apatiitin kaupungin kautta Hiipinään (Kirovsk), jossa saavuimme hotelliin klo 20. Lämpötila oli 8C ja tuuli kova, joten kylmältä tuntui Hiipinävuorten kainalossa. Nukkumaan päästiin ennen puoltayötä illallisen ja yhteislauluhetken jälkeen. Moilasen Eerolla oli haitari ja laulujen sanat mukana ja laulu raikui, niin että paikalla olleet venäläisetkin kehuivat.

Kolmas päivä

Hiipinän hotelli oli korkeatasoinen Severnaja (Pohjola) niminen hotelli, mutta joissakin huoneissa oli kylmä. Aamun lämpötila oli jossakin mittarissa 8C ja toisaalla 5C. Lähdimme liikkeelle totuttuun aikaan klo 10.15. Kävimme katsomassa Hiipinän laskettelukeskusta hyppyreineen. Paikat olivat kunnoltaan ränsistyneen ja vaatimattoman väliltä. Pieniä lumilaikkuja näkyi siellä täällä vuorenrinteillä ja loimme vielä katseen Apatiitin kaupunkiin, joka on kaivosteollisuuskaupunki (apatiittikaivokset avattiin vuonna 1929). Kaivosten ympärille kehittyi taajama, josta tuli kaupunki vuonna 1966. Fosfaattilannoitteissa käytettävän apatiitin tuotanto on aiheuttanut pahoja ympäristötuhoja kaupungin ympäristössä, mutta tuhot ovat silminnähden korjaantuneet.

Pysähdyimme alkuiltapäivästä Montsegorskin kaupungissa, missä on alumiinikaivos ja –sulattamo. Se on tyypillinen neuvostoaikainen tärkeä kaivoskaupunki, jossa on nikkeli- ja kuparikaivoksia ja sulattoja. Kaivosteollisuudesta johtuen kaupungin ympäristö on pahasti saastunut, mutta myös siellä luonto on alkanut toipua kuormituksen vähennyttyä.

Saavuimme matkamme pääkohteeseen Muurmanskiin juuri ennen klo 17:ää. Kaikilla oli mahdollisuus tutustua omatoimisesti kaupunkiin jo ennen klo 21:n illallista ja ehkäpä joku käytti mahdollisuutta vielä sen jälkeenkin.

Hotellimme oli nykyisin norjalaisomistuksessa oleva Polarnyi Zori Park Inn, siisti ja korkeatasoinen hotelli. Polarnyi Zori tarkoittaa napapiiriä.

Neljäs päivä

Varsinainen Muurmanskin kiertoajelu alkoi klo 10 ja ensimmäisenä kävimme noin 50 metriä korkean Alosa-patsaan luona. Siinä tuo konepistoolimies vartioi Muurmanskin ja Venäjän turvallisuutta Kuolanvuonon rannalla. Ajoimme hitaasti sataman vierestä ja näimme vielä joitakin veden yläpuolisia osia romulaivoista, joita on vihdoinkin alettu siivota merestä pois. Kävimme sitten pienellä torilla sekä Volna- ja OKEI tavarataloissa.

Muurmanskin kaupunki sijaitsee kauniilla paikalla Kuolanvuonon pohjukassa. Keskustassa on paljon vanhoja taloja, jotka olisivat hyvin kauniita julkisivujen ehostuksen jälkeen. Sellaisia ei kylläkään näkynyt. Kaupungin laidoilla on paljon ulkopuolelta surkeannäköisiä ja -kuntoisia betonielementtitaloja. Asunnot ovat kuitenkin usein hyväkuntoisia.

Muurmanskissa on asukkaita nykyisin noin 320 000 aikaisemman noin 520 000:n asemesta. Enää ei työntekijöille maksettava pohjoisen lisä ole niin runsas kuin Neuvostoliiton aikaan, jolloin palkka oli jopa nelinkertainen etelän palkkoihin verrattuna. Nyt saa kuulemma tyytyä vain kaksinkertaiseen palkkaan ja siksi muutetaan pois.

Viimeinen vierailukohteemme oli pyöreistä hirsistä rakennettu kaunis luostari.

Illallinen oli myöhään kuten aina, siis klo 21. Sitä ennen jäi taas aikaa omatoimiseen kuljeksimiseen. Seuraavan aamun varhainen lähtö patisteli illallisen jälkeen unille.